Kirjoitan, jotta ymmärtäisin paremmin; niin itseäni kuin maailmaakin. Aika on alkanut juosta enkä enää tiedä mitä tapahtui. Sanani ovat ainoa muistini, muuta minulla ei ole kuin hataria kuvia.
Heräsin syyllisyyteen ja yritin tehdä koulutehtäviä. Jotain sain paperille, mutta rästilistani on pelottavan pitkä. Yllätyksekkään ryhdistäytymisen jälkeen katsoin Guilloun Pahuuden ja Prozac Nationin. Pahuuden olen lukenut; se on järkyttävä totuudessaan- melkein tunsin itse kipua lukiessani. Eipä elokuvakaan huono ollut.
Itkin, kun kuulin että perhoset elävät vain päivän. Rakastan siivekkäitä, kuten poikani.
Kuumuus on pahasta ja ihoa kihelmöi eilinen aurinko. Afrikka oli unessani, jossa kietouduin hikisiin lakanoihin ja ahmin jäätelöä.