Kirjoitan, jotta ymmärtäisin paremmin;
niin itseäni kuin maailmaakin. Aika on alkanut juosta enkä enää tiedä
mitä tapahtui. Sanani ovat ainoa muistini, muuta minulla ei ole kuin
hataria kuvia.
Heräsin syyllisyyteen ja yritin tehdä koulutehtäviä. Jotain sain
paperille, mutta rästilistani on pelottavan pitkä. Yllätyksekkään
ryhdistäytymisen jälkeen katsoin Guilloun Pahuuden ja Prozac Nationin.
Pahuuden olen lukenut; se on järkyttävä totuudessaan- melkein tunsin
itse kipua lukiessani. Eipä elokuvakaan huono ollut.
Itkin, kun kuulin että perhoset elävät vain päivän. Rakastan siivekkäitä, kuten poikani.
Kuumuus on pahasta ja ihoa kihelmöi eilinen aurinko. Afrikka oli
unessani, jossa kietouduin hikisiin lakanoihin ja ahmin jäätelöä.
torstai, 7. heinäkuu 2005
Kommentit